Orimattilaan perustettiin oppikoulu itsenäistymistä seuranneena innostuksen aikana, eikä korkeampaa koulutusta tarvinnut enää hakea kauempaa.
Oppikoulu Orimattilaan
Orimattilaan perustettiin oppikoulu itsenäistymistä seuranneena innostuksen aikana, eikä korkeampaa koulutusta tarvinnut enää hakea kauempaa. Joukko lasten tulevaisuudesta kiinnostuneita naisia ja miehiä kokoontui 1923 huhtikuussa Orimattilan yhteislyseon perustamiskokoukseen. Yhtenä nokkamiehenä joukossa toimi kirkonkylän kansakoulun opettaja E.D. Eloranta, joka myöhemmin koulun avajaisjuhlassa totesi, että koululla ei ollut varsinaisia vastustajia, mutta sen sijaan suuri joukko välinpitämättömiä.
Haparoivat ensiaskeleet
Syyskuun alussa 1923 viisiluokkaisen keskikoulun ensimmäinen luokka aloitti 33 oppilaan voimin. Toiselle luokalle ei ilmoittautunut riittävästi halukkaita. Ensimmäiset vuodet koulu toimi vuokratiloissa, kunnes vuonna 1925 kohosi hirsitalkoiden avulla oma koulurakennus Käkelänkujan varteen.
Ensimmäinen opettaja koulussa oli artjärveläissyntyinen ylioppilas Esa Kandelin, joka oli päässyt toimeen monipuolisuutensa ansiosta. Uskontoa opetti paikkakunnan pastori Kuorikoski ja laulua kanttori Linnala. Heidän opastuksellaan saavutettiin koulun ensimmäiset päästötodistukset. Ne jaettiin 1928 kahdeksalletoista oppilaalle, joista valtaosa oli aloittanut koulunsa vuonna1923.
Finanssipuolen vakaus
Oppikoulun talouden turvaamiseksi perustettiin Orimattilan yhteislyseon kannatusyhdistys. Valtion tukea saivat vain yli sadan oppilaan koulut, joten alussa oli turvauduttava lainarahaan, lahjoituksiin yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä sekä erilaisten keräysten tuottoihin. Varsinkin suurten rakennus- ja korjaustöiden jälkeen koulun talous oli hyvin ahtaalla.
Oppilaita yritettiin saada kiertämällä ympäri kyliä jakamassa tiedotteita ja puhumassa koulutuksen puolesta. Tiukimpina aikoina opettajien palkkoja laskettiin toistakymmentä prosenttia. Tämän lisäksi heidän täytyi maksaa myös koulun kannatusmaksua, mikäli ei halunnut menettää virkaansa. Nämä toimenpiteet eivät koskaan ilmenneet kouluhallitukselle lähetettävistä asiakirjoista.
Kunnan avustus oli alkuaikoina varsin pieni. Liekö maanviljelystä tulonsa saavan kunnan päättäjillä ollut pientä uskon puutetta koulutuksen tarpeellisuuteen?
Muutosten ja keskeytysten aikaa
Vuonna 1939 koulun nimi muuttui yhteiskouluksi, joka kuvasi paremmin yksityistä koulua. Tuona vuonna oppilaita oli poikkeuksellisen vähän, vain 102. Toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen koulu keskeytyi välillä useamman kerran. Sotilaat pitivät koulua majapaikkanaan sodan aikana viiden kuukauden ajan. Kevättalvella 1944 oppilasmäärä kasvoi pysyvästi, kun kouluun tuli sodan alta pakenevia väliaikaisia oppilaita ja lopulta karjalaisperheiden lapsia. Näiden ansiosta oppilaita oli jo yli kahden sadan ja ensimmäiselle luokalle perustettiin ensimmäinen rinnakkaisluokka.
Kehitys johtaa laajentumiseen
Oppilasmäärän kasvun myötä alettiin suunnitella koulun laajentamista ja muuttamista kahdeksanluokkaiseksi lukioluokat sisältäväksi yhteiskouluksi. Tässä vaiheessa olivat Lahden lukioluokat jo täynnä ja koulukustannukset vähävaraisemmille perheille liian suuret.
1956 Yhteiskoulutalo Oy sai valtiolta merkittävän työllisyyslainan ja seuraavassa tammikuussa alkoi jälleen hirsitalkoilla uuden lisäsiiven rakentaminen. Keväällä yhteiskoulu sitten laajentui kahdeksanluokkaiseksi, yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi. Toukokuun lopussa 1960 lakitettiin ensimmäiset oman koulun ylioppilaat.
Lopun aikaa
Yhteiskoulun oppilasmäärä oli suurimmillaan viimeisenä lukukautena 1969-70, jolloin oppilaita oli 818 ja opiskelu tapahtui puukoulun lisäksi kahdessa lisäsiivessä.
Vuonna 1970 siirryttiin ihan uudelle aikakaudelle. Lukioluokat siirtyivät kunnan hallintaan ja keskuskoulusta tuli kunnallinen kolmeksi vuodeksi. Kolmen vuoden kuluttua siirryttiin lopulta nykyiseen peruskoulun yläaste ja -lukiojärjestelmään.
Uusi tuulia
Muutokset jakavat aina mielipiteitä ja nytkin ilmeni ongelmia, kun opettajistoa piti jakaa. Samoihin aikoihin, lukukautena 1971-72, siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon mahduttamalla kuuden päivän tunnit hieman väkivalloin pienempiin puitteisiin.
Neljän vuoden kuluttua lukio muutti ala-asteen alta Käkeläntieltä entisistä tiloistaan nykyiseen kiinteistöön Koulutielle. Siellä oli pitänyt aiemmin majaa Viljamaan kansakoulu.
Kerran ylioppilaskirjoitukset jouduttiin pitämään kynttilän valossa sähkölakon vuoksi, mutta tuhannet ylioppilaan raja saavutettiin kuitenkin vuonna –79.
Tietotekniikan lanseeraus
Nykylukiolainen tuskin osaisi enää kuvitella opiskelua, johon eivät tavalla tai toisella liittyisi ATK-laitteet. Lukion ensimmäiset tietokoneet hankittiin 1984. Samaiset Apple-merkkiset koneet somistavat nykytekniikalle kalvenneina ranskan luokan takapöytiä. Kahden vuoden kuluttua ilmestyivät tietokoneet pysyvästi johtoportaankin suunnittelutöihin.
Ulkomailla kotimaassa yhteistyössä
1990-luvun vaihteessa aloitettiin yhteistyö Ruotsin Östhammariin. Tuosta ajasta vierailut ja muunlainenkin yhteistoiminta ovat vilkastuneet jatkuvasti. Samoihin aikoihin otettiin viestintä opetussuunnitelmaan ja aloitettiin näissäkin merkeissä yhteistyö, tosin nyt kotimaisen kumppanin, Sanoma Osakeyhtiön kanssa.
Toverikunta vapaa-ajan vauhdittajana
Koulutyön lisäksi on koulu ylläpitänyt ja tukenut myös vapaa-ajan harrastuksia ja toimintaa. Vuoden 1926 lokakuussa pidettiin Orimattilan yhteislyseon toverikunnan perustava kokous rehtori Segermanin kehoituksen pohjalta. Toverikunnan käsinkirjoitettu lehti, Soihtu, alkoi ilmestyä pian kokouksen jälkeen, ja koulun arkistossa on vielä joitakin lehden numeroita tallella. Useiden kerhojen lisäksi toverikunta piti yllä omaa lainakirjastoa, otti osaa erilaisiin keräyksiin, lähetti koulun entisille oppilaille rintamalle joulupaketteja sota-aikana ja järjesti koulun puurojuhlan sekä koulun jättävien viidesluokkalaisten läksiäiskonventin.
Varsinaisissa toverikunnan kokouksissa keskusteltiin hyvin mielenkiintoisista kysymyksistä, esimerkiksi siitä mikä eläin on hauskin mikä kasvi kummallisin, ja esitettiin suunnattoman hauskaa ohjelmaa. Toverikunta toimi vuoteen 1951 asti, jolloin se muuttui teinikunnaksi.
Nahkiaisia ja jytää
Uusien jäsenten vihkiäisiltama ”nahkiaiset” oli teinikunnan syksyn suurtapahtuma. ”Nahkat”, eli kokelaat, joutuivat tilaisuudessa pukeutumaan hullunkurisesti ja suorittamaan tehtävän, joka saattoi olla huvittava, nöyryyttävä tai molempia. Suoritettuaan tehtävän sai nahka vettä niskaansa ja kasteen jälkeen hän oli virallisesti teini.
Teinikunta järjesti vuosittain myös ”konvia”, joissa tanssittiin, viisikymmenluvulla foksia, tangoa, valssia ja kuusikymmenluvalla ”jytää”. Erilaista kerhotoimintaa järjestettiin yhä ja syksyllä 1961 aloitti ”teiniradio”, joka lähetti viikottain 10-15 minuuttia ohjelmaa luokanvalvojan tunnin alussa. Radion arvovaltaisin vieras oli Israelin pääministeri David Ben Gurion, jota haastateltiin Israelin kouluoloista.
Teinikunnan kerhotoiminnalla oli suurikin merkitys, ainakin joillekin oppilaille. Tästä kiitos koulun vapaalle ilmapiirille ja luovuuden korostamiselle. Voidaan sanoa, että koulu kulki jo 60-luvulla viestintäkasvatuksen kehityksen kärjessä.
Kirjoittajat: Eveliina Hämäläinen ja Toni Vanhala
Julkaisu: Orimattilan yhteiskoulun juhlalehti, 1998.